Suomi on pahemmassa tilanteessa talouden ja kilpailukyvyn kannalta kuin
mitä ehkä kukaan pystyi vielä alkukeväästä aavistamaankaan. Olemme
EU:ssa siirtyneet mallioppilaan paikalta ihan sinne tarkkailulistan
kärkeen. Syyllisten etsintä on käynnissä - ja niitä tuntuu löytyvän.
Rakenteista kiinni pitävä ammattiyhdistysliikettä on syytetty. Jäykkää
ja pullistunutta julkista sektoria. Yrityksiään Suomesta pois vieviä
yrittäjiä. Työnantajia ja työntekijöitä. Suuret ikäluokat tietysti
vanhetessaan ja vaatiessaan hoivapalveluja. Ja nuoret Y-sukupolven
edustajat, jotka eivät vaan taivu tähän meidän työelämäämme.
Kandidaatteja on monia. Oikeastaan millään muulla ei ole väliä kuin
sillä, että entinen rakenteinen työelämä ei enää palaa. Kyse on
kyvykkyydestämme siirtyä uuteen.
Tulevaisuus on digitaalinen ja sosiaalinen. Se on varmaa. Sosiaalisuus
on avointa ja uutta. Monitasoista. Työtä ei tehdä tiettynä aikana ja
tietyssä paikassa. Työ muodostuu sirpaleista, joista ihminen kokoaa
itselleen kussakin elämänvaiheessa sopivan kokonaisuuden. Prosessit ja
tiimit kuuluvat massatuotannon aikaan. Uuteen aikaan kuuluu virtaukset
ja verkostot. Massatuotannon korostettiin hallintaa. Johtaja hallitsi
tietoa, laatua, aikaa. Muuttuneessa maailmassa johtaja tuo joukkonsa
kaaoksen reunalle. He katsovat yhdessä siellä olevia virtauksia,
pystyvät menemään menestysvirtausten mukana ja välttelemään vaarallisia.
Työelämä jäsentyy asiakkuuden vaiheiden mukaan, ei enää tuotannon
vaiheiden. Uusasiakashankinta, asiakkuuden solmiminen, asiakkuuden
lujittaminen ja beautiful exit ovat tulevaisuuden organisaatioyksiköitä
siinä missä ne nyt ovat täystuotannollisia. Huomio kiinnittyy siihen,
mitä saadaan aikaan sen sijasta mitä tehdään.
Aidosti asiakaslähtöinen. Se on valtava muutosloikka tässä
digitaaliseksi muuttuvassa työelämässä. Lohduttavaa on, että se tuntuu
tuovan mukanaan innostuksen. Vain norjalaiset tekevät vähemmän työtä
elämänsä aikana kuin me. Oikein kukaan ei ole väsyneempi. Vaikka
ruotsalaiset tekevät 20%, saksalaiset 50% ja aasialaiset 100% työtunteja
elämänsä aikana kuin me. Taidamme olla maailman ennätysluokan uupujia.
Etenkin julkisella sektorilla. Vähimmällä työmäärällä eniten uupumusta
ja vähiten aikaansaannosta. Pikkuisen kärjistäen - mutta ei kai tässä
mitään syytä ole olla muotoilematta työelämää uusiksi?
Jaana Utti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti